> Soiden merkitys ihmiselle > Suometsät luonnonvarana

Ravinteisten soiden kasvikaunotar punakämmekkä on Etelä-Suomessa voimakkaasti taantunut soiden ojitusten seurauksena. Punakämmekkä on rauhoitettu Oulun eteläpuolella. [Kuva: TN]

Ojituksen avulla on Suomessa otettu laajoja suoalueita metsätalouden piiriin. Järjestelmällinen metsäojitus, jonka tavoitteeksi asetettiin puuston kasvun lisääminen soilla ja veden vaivaamilla kangasmailla, käynnistyi valtion ja metsäteollisuuden omistamilla mailla vuonna 1908 (Päivänen & Paavilainen 1998). 1930 –luvulla ojitettiin jo kaikkiaan noin 600 000 hehtaaria soita ja tällä hetkellä ojitettu suoala on yhteensä 5,7 miljoonaa hehtaaria eli neljännes maamme metsäpinta-alasta (yhteensä metsäpinta-ala on 23 miljoonaa hehtaaria). (Lappalainen 1998).

Minerotrofiset suot, jotka ovat alun perin melko viljavia ja joille ravinteita tulee sekä laskeumana että ympäröiviltä kivennäismailta, ovat yleensä sopivampia metsänkasvatukselle kuin pelkästään laskeuman mukana lisäravinteita saavat ombrotrofiset suot, joilla etenkin fosforin ja kaliumin puute rajoittaa puiden kasvua. Myös turpeen tiheys ja vedenpinnan taso vaikuttavat puiden kasvuun suometsissä.

Tiedonsaantikanava

Metsä vastaa, suometsien puusto: http://www.metsavastaa.net/index.cfm?docID=1713