> Soiden merkitys ihmiselle > Suotaide- ja kulttuuri > Suo suomalaisessa taiteessa

Taiteessa suo on useimmiten ihmistä uhkaava, pelottava ympäristö. Hugo Simbergin vuonna 1895 maalaama Halla kuvaa sitä kauhua, jota viljelijä tuntee, kun suolta hiipivä halla uhkaa satoa ja sitä usein seuraavaa nälän mahdollisuus ahdistaa.

Kalevalassa Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon, Saarijärven Paavon sadon halla turmeli vuodesta toiseen ja Koskelan Jussi menetti terveytensä raivatessaan suota pelloksi.

[Kuva: HA]

Suo -sana soveltuu lyhyytensä ja monimerkityksisyytensä vuoksi runokieleen:

"Rakkauteni on

yksinkertaista,

ja sopimatonta,

suo ja metsä,

suojametsä,

suo suo suojan,

en suotta suota

suojaa." Anna-Maija Tuomala (Markkola 1998)

 

Virvatulille eli aarnivalkeat tunnetaan hyvin kansantarinoissa. Niiden luonnontieteelliset selitykset vaihtelevat tapauskohtaisesti. Yleisimmän teorian mukaan virvatuli johtuu suokaasusta, joka nousee suon pintaan, ja palaa kylmällä, sinisellä liekillä. Eino Leinon Nocturne –runossa virvatulet ovat jotakin saavuttamatonta; "en ma enää aja virvatulta…"

"Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden päillä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

keskisavuun laaksot vertouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen:

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä;

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnenkulta;

pienentyy mun ympär´elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie" Eino Leino: Nocturne 1903

 

Suossa on jotain selittämätöntä ja arvoituksellista, jonka usva peittää:

 

"Vihreäharsoinen haltiatar sanoi:

Kauneinta on suo.

Sitä ei voi kukaan selittää.

Liukukaa kerran veneessä

mustaa suojokea,

kun taivas on himmeän sininen,

ja kuu paistaa,

ja suosta nousee usvaa

ja väkevää pursun lemua" Katri Vala: Haltiattaret

Suonsilmät lienevät kiinnostavin yksityiskohta, kun suota käsitellään taiteessa:

"Nousi punainen kuu

verkkaan laelle vuoren,

hopeoi jokaisen mättään,

valaisi etäisen metsän,

rähmäiset suonsilmät peitti

niin kuin ystävä ystävän

ylitse viittansa heitti" Vuorela, E. 1944

 

Vuonna 1999 Suoseura julkaisi yhteistyössä Maaseudun sivistysliiton kanssa Suon syvä syli-kirjan, joka on Suoseuran 50-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyn kirjoituskilpailun antologia.

Kotimaisessa elokuvassa, kuten muissakin taidemuodoissa suo on pelottavan kaunis, jopa yliluonnollista noituutta sisälleen kätkevä ympäristö. Elokuva Noita palaa elämään on kauhuelokuva, jonka Roland af Hällström ohjasi Mika Waltarin näytelmän pohjalta vuonna 1952.

Väinö Linnan teosten Täällä pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas filmatisoineissa on suolla merkittävä roolinsa. Klaus Härön vuonna 2003 valmistunut elokuva Näkymätön Elina tuo valkokankaalle kauniin, lohduttava, mutta vaarallisen pohjoisen suoluonnon.

Lisätietoja:

Maaseudunsivistysliitto: http://www.msl.fi/

Noita palaa elämää: http://waltari.lasipalatsi.fi/noita.html

Suomen elokuvasäätiö, Näkymätön Elina: http://www.ses.fi/fi/elokuva.asp?id=263

Dokumenttielokuva Suo http://www.elokuvakontakti.fi/dokumentit/suo.htm